KURVISEN SUKUYHDISTYS ry.

Ilomantsista ja siellä erityisesti Koitereen seuduilta löytyvät juuret omaava Kurvisen sukuyhdistys ry. on perustettu 5.7.1952 Ilomantsissa. Suvun ja sukuseuran jäseniä asuu nykyään ympäri Suomea ja ympäri sekä edelleenkin runsaasti Ilomantsissa ja muualla Pohjois-Karjalassa.

 

Suvun historiaa

1600- ja 1700-luvuilla Ilomantsi oli vahvasti ortodoksista aluetta, mistä poikkeuksen muodosti Koitereen seutu: Kivilahti, Kontiovaara, Huhus ja Siitarinvaara. Tuolla seudulla väestö oli pääosin luterilaista ja juuri Kivilahdessa asui myös Kurvisten kantaisäksi nimetty Paavo Kurvinen perheineen ja sieltä lähdimme valloittamaan ensin Suomea ja myöhemmin koko maailmaa.

Paavo syntyi vuonna 1713, mutta ei ole varmuutta mistäpäin Paavo tai hänen vanhempansa ovat tulleet Ilomantsiin. Todennäköistä on että varhaisimmat Kurviset siirtyivät Ilomantsiin jostakin päin Savoa. Mahdollisista savolaisista lähtökohdista huolimatta kuluneet vuosisadat Karjalan laulumailla ovat tehneet suvustamme läpikotaisin karjalaisen.


SiteLogoMobile-white.pngSukuseuran tunnus; Karjalan väreissä kuvattu tyylitelty kaksoisK. Tunnuksen on suunnitellut sukuseuran jäsen Marjatta Kärki.

Kokous-ilomantsi-1952.jpg

Kurvisen sukuyhdistys ry:n perustavan kokouksen osanottajia silloisen Ilomantsin kansallistalon rappusilla 5.7.1952. Kuvassa etualalla keskellä Karkun evankelisen kansanopiston johtaja Pietari Joonas Immanuel Kurvinen vaimonsa Ilma Kurvisen kanssa.

Paavo Kurvinen oli naimisissa kolme kertaa. Näistä kolmesta avioliitostaan hänellä oli yhteensä 13 lasta ja 28 lastenlasta. Ensimmäisen sukututkimuksen 50-luvulla Kurvisista tehnyt Ilmari Kärki ehti tutkimuksissaan kolmanteen polveen asti ja jatkoi selvitystä Paavo Kurvisen kahden pojanpojan, veljesten Matin ja Pekan kohdalla lähes nykypäiviin asti. Myöhemmin sukututkimusta jatkoivat Toini Sanila ja Kalervo Kärki. Jälkimmäisen käsialaa ovat alun perin käsintehdyt ja vuoden 1982 sukutapaamisessa ensimmäistä kertaa esitellyt sukutaulut. Kalervo teki vielä myöhemmin suururakan ja uudisti sukutaulut 2004.

Vuonna 2004 aloitettiin sukutaulujen tietojen syöttäminen tietokoneohjelmaan ja seuraavien vuosien aikana tauluihin lisättiin useampikin uusi sukuhaara. Tällä hetkellä tauluista löytyy lähes 2500 kurvissukuisen henkilön tiedot. Sukutauluja täydennetään sitä mukaa kun suvun uusista jäsenistä; syntyneistä ja sukuun muuta kautta tulleista, saadaan tietoja. Näiden viimeisten kahdentoista vuoden aikana on tauluihin lisätty paljon erityisesti Paavon kolmannen avioliiton lasten jälkeläisiä.

Sukutauluja tutkiessa huomio kiinnittyy erityisesti siihen, että sukupolvesta toiseen toistuvat määrätyt miesten nimet: erityisesti Paavoja, Matteja, Heikkejä, Antteja sekä Pekkoja löytyy jokaisesta sukupolvesta ja ensimmäisiä sukupolvia tutkiessa tahtovat henkilöt usein mennä sekaisin keskenään. Nuo nimet ovat perinteisiä, yhä edelleen suvun piirissä käytössä olevia nimiä. Naisten puolella usein esiintyviä nimiä ovat Anna, Maria, Liisa ja Kaisa sekä vanhemmissa että nuoremmissa sukupolvissa.

Sukuyhdistyksen synty

Ajatus Kurvisen sukuyhdistyksen perustamisesta syntyi suvun jäsenten, erityisesti Usko Kärjen, Toivo Kärjen, Tyyne Kurvisen ja Pietari Hakkaraisen välisissä keskusteluissa vuonna 1952. Ajatusta kannatettiin heti laajalti ja yhdistyksen perustava kokous pidettiinkin jo samana kesänä Ilomantsin Kansalaistalolla. Voimakkaana taustavaikuttajana yhdistyksen syntyyn toimi myös Siunaukselan orpokodin johtaja, pastori P. J. I. Kurvinen. Pastori Kurvisen isä oli lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen, joka puolestaan oli aikoinaan yksi ensimmäisistä Afrikassa toimineista suomalaisista läheteistä. Suvun kantaisä Paavo Kurvinen oli Pietari Kurvisen isoisän isoisä.

Sukuseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin ilomantsilainen maanviljelijä Pietari Hakkarainen, joka oli yksi vahvasti seuran perustamiseen vaikuttaneista henkilöistä. Pietari Hakkarainen toimi sukuyhdistyksen puheenjohtajana kahdessa erässä: neljä vuotta 50-luvulla ja uudestaan 60-luvun puolivälistä 70-luvun alkuun asti.

Sukuseuran toiminnasta

Alkuvuosina sukutapaamisia järjestettiin epäsäännöllisesti; vaihdellen yhden, kahden tai kolmen vuoden välein. Sittemmin tapaamisten väli vakiintui kahteen vuoteen ja nykyään tapaamiset järjestetään joka kolmas vuosi. Useimmiten tapaamiset on järjestetty Ilomantsissa; vain kahdesti olemme kokoontuneet muualla. Muualla järjestettyihin tapaamisiin on pyritty hakemaan jokin yhteys sukuun tai suvun jäsenten toimintaan kuten vuonna 1998 kun tapaaminen järjestettiin Karkun Evankelisella Opistolla. Karkun Opiston perustamiseen vaikutti aikoinaan suuresti lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen toimimalla opiston alkuvaiheissa poikansa P. J. I. Kurvisen ja tämän vaimon Ilma Kurvisen apuna opiston johtamisessa.

Vuonna 1971 valmistui Ilomantsin Parppeinvaaran alueelle osin sukuyhdistyksen taloudellisella tuella Runonlaulajan pirtti. Pirtin lisäksi alueelta löytyvät mm. Matelin lauluaitta ja Rajakenraalin maja.

80-luvun lopulla Ilomantsilainen rajaseutupastori Arvo Salomaa ja seuran silloinen sihteeri Riitta Kurvinen saivat ajatuksen lähetyssaarnaaja Pietari Kurvisen muistorististä. Hanke hyväksyttiin vuoden 1988 – 1990 toimintasuunnitelmaan. Pietari Kurvisen syntymäkodin Lapinniemen tienhaarassa sijaitsevan Matkamiehen ristin paljastustilaisuus oli 21.7.1990 Käenkoskella.

Arvo Salomaa teki 1990-luvun alussa sukuseuralle ehdotuksen lähetyskynttelikön hankkimisesta Naarvan rajaseutukirkkoon. Hanke toteutettiin ja kynttelikkö luovutettiin joulukuussa 1994. Arvo Salomaa tunsi aikoinaan niin suurta yhteenkuuluvuutta Kurvisen sukuun, että hän pyysi saada liittyä sukuyhdistyksen jäseneksi vaikka ei ollutkaan suvultaan Kurvisia. Tämä toive toteutettiin ja Arvo Salomaa olikin sukuseuran jäsen aina kuolemaansa, vuoteen 2005 asti.

Jo 1950-luvulla oli ollut esillä suunnitelma valmistaa suvun jäsenille yhteinen merkki. Suunnitelmat nousivat esille jälleen 70-luvun puolivälissä, jolloin sukuseuran jäsen Marjatta Kärki teki Toivo Kärjen toimeksiannosta ehdotelmia rintamerkiksi. Silloin merkin toteuttaminen kariutui liian suuriin kustannuksiin. Kyseiset suunnitelmat löytyivät 1990-luvun alussa suvun arkistoista ja niiden pohjalta ideoitiin kirjemerkki, joka sitten toteutettiinkin. Merkillä varustettuja kirjekuoria ja –papereita ovat suvun jäsenet voineet käyttää siitä lähtien. Usein myös jäsenkirjeet on postitettu seuran omissa kirjekuorissa.

Sukuseuran 50-vuotisjuhlien lähestyessä 2000-luvun alussa Marjatta Kärki suunnitteli sukuneuvoston pyynnöstä kyseisen tunnuksen pohjalta seuralle pöytästandaarin, jossa on kuvattuna kaksoisK-kirjain. Tunnuksen K-kirjain suuntautuu tulevaan, sen peilikuva perinteeseen. Kirjain K viittaa ensisijaisesti nimeen Kurvinen, mutta myös seuraaviin: Koitere, Karjala, Kuivalatar, Kanteletar, kantele. Myöhemmin toteutetussa isännänviirissä on käytetty samaa kaksoisK:ta.

Seuran 50-vuotisjuhlissa heinäkuun alussa 2002 julkistettiin myös seuran 50-vuotishistoriikki Kurvikas matka, jonka kirjaksi kokosi Vilja-Tuulia Huotarinen seuran arkistojen pohjalta.

Runolaulajan pirtti

Runonlaulajan pirtti Ilomantsin Parppeinvaaralla. Sukuyhdistys tuki Pirtin rakentamista taloudellisesti.

Pietari Kurvisen muistoristi

Runonlaulajan pirtti Ilomantsin Parppeinvaaralla. Sukuyhdistys tuki Pirtin rakentamista taloudellisesti.

Kurvikas Matka 50v

Kurvikas Matka 50v - vuotishistoriikki

Kesällä 2015 pidetyssä tapaamisessa sukuseuran johdossa tapahtui nuorennusleikkaus. Sekä seuran puheenjohtaja Pekka Kärki että sihteeri Eeva Kilpi-Nevalainen siirtyivät syrjään pitkien toimikausien jälkeen. Uusi puheenjohtaja on tamperelainen Pirkka Kärki ja sihteerinä toimii nykyään Anne Järvi. Suku odottaakin molemmilta uusia, raikkaita ideoita seuran toimintaan.

Sukuseuran jäseniä

Jo ensimmäisestä sukutapaamisesta alkaen on seuran piirissä vaalittu suvun karjalaisia juuria ja tapaamiset ovat usein olleet musiikkipitoisia. Äitinsä lähetyssaarnaaja Ester Kärjen, lähetyssaarnaaja Pietari Kurvisen tyttären, kautta Kurvisiin kuulunut säveltäjä Toivo Kärki osallistui 60- ja 70-luvuilla sukuseuran toimintaan aktiivisesti ja tapaamisten aikana hän usein säesti yhteislauluja. Monet iäkkäämmistä Kurvisista muistavat edelleenkin vahvana elämyksen, joka syntyi kun Kärjen säestämä taiteilija Pasi Kaunisto 70-luvun sukutapaamisessa esitti laulun Koitere, Karjalan helmi. Toivo Kärkeä sukuseura saa kiittää myös paljosta taloudellisesta tuesta vuosien varrelta.

Muista laajemmin tunnetuista suvun jäsenistä voisi mainita kirjailija Jorma Kurvisen, jonka kynästä on syntynyt useita sotakirjoja sekä mm. Susikoira Roi –kirjasarja nuorille. Myös sairaanhoidon uranuurtaja Naema Kurvinen ja helsinkiläinen hallintoneuvos Pekka Kurvinen sekä vaasalainen hovioikeudenneuvos Usko Kärki (lähetyssaarnaaja Pietari Kurvisen tyttären Ester Kärjen poika) ovat kaikki syntyjään Kurvisia. Nykyisin laajemmin tunnettuja sukulaisiamme ovat mm. saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja, muusikko Tiina Sanila-Aikio sekä runoilija, nuortenkirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen.

Jo aiemmin mainittujen veljesten Matin ja Pekan pojat Paavo ja Paavo menivät naimisiin runonlaulaja Mateli Kuivalattaren tytärten Magdaleenan ja Kristiinan kanssa ja sitä kautta saimme sukuun myös runonlaulajan ja parantajan taitoja. Suvussa on nykyäänkin useita lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia kuten myös useita kirjallisesti ja musiikillisesti lahjakkaita henkilöitä.

Sukuseuran nykypäivää

Pikkuhiljaa sukuseura on siirtynyt kohti nykyaikaa ja nykyaikaisia viestintävälineitä ja -tapoja. Seuran ensimmäiset kotisivut avattiin vuonna 2003. Sivujen uudistustyö on tällä hetkellä kesken ja uusiin sivuihin voi käydä tutustumassa osoitteessa www.kurvisensukuyhdistys.fi. Sivuilta löytyy tietoa suvun menneistä vaiheista, kertomuksia ja muisteluksia suvun jäsenistä sekä aiemmin lähetettyjä jäsenkirjeitä, sukukokousten pöytäkirjoja ja paljon muuta materiaalia. Myös eri tilaisuuksissa otettuihin valokuviin voi käydä tutustumassa kotisivuillamme.


Tekstin kirjoittaja on Eeva Kilpi-Nevalainen.
Hän toimi sukuseuran sihteerinä vuosina 1996-2015 ja on
Kurvissuvun kantaisän jälkeläinen kahdeksannessa polvessa.