Hallintoneuvos Pekka Kurvisen alustus aiheesta

KURVISET KARKUSSA

Seuraavan tekstin olen saattanut kirjalliseen muotoon hallintoneuvos Pekka Kurvisen pyynnöstä. Alkaessani purkaa tekstiä sukukokouksessa kuvatulta videolta, kiinnostuin aiheesta enemmän kuin olin kuvitellut. Tämän vuoksi teksti valokuvineen on huomattavasti laajempi kokonaisuus kuin alunperin oli tarkoitus. Valokuvat on lainattu Pekka Kurviselta ja Lahja Oittiselta ja liitetty tekstiin heidän luvallaan, mistä suurkiitokset molemmille.

Olen kirjannut Pekka Kurvisen alustuksen ja Lahja Oittisen muistot suoraan videolta, jonka äänen laatu ei ollut paras mahdollinen, mistä johtuvat mahdolliset epätarkkuudet. Hallintoneuvos Pekka Kurvinen on tarkistanut tekstin muutamien asiakohtien ja nimien osalta, jotka olivat tallentuneet valitettavan epäselvästi videolle.

Koska kysymyksessä on suoran puheen ja muistojen tallennus, olen halunnut säilyttää molempien kertojien puheenparret mahdollisimman aitoina, mistä johtuu tekstin ’ei kirjakielimäisyys’.

Toivon lukijassakin heräävän samanlaisen kiinnostuksen suvun asioihin ja historiaan kuin allekirjoittaneessa työn edistymisen myötä.

Joensuussa 28 11.1999
Eeva-Riitta Kilpi


Pietari Kurvinen ja Evankelinen liike

”On itse asiassa kysymys Evankelisen herätysliikkeen yhdestä toimintahaarasta. Lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen oli monien mielipiteiden mukaan viime vuosisadan (1800-luku) lopun ja tämän vuosisadan (1900-luku) alun voimakkaimpia maallikkosaarnaajia Evankelisen herätysliikkeen piirissä. Hän myöskin vaikutti monella tavalla Evankelisen liikkeen toimintaan, vaikkakaan se ei aina sujunut ja mennyt hänen mielipiteidensä mukaisesti.

Nuorisokasvatuksen uranuurtaja

Evankelisessa herätysliikkeessä jo viime vuosisadan lopulla virisi harrastus nuorison, lasten ja nuorison, kasvatukseen ja koulutukseen. Tämän vuosisadan alkupuolella tästä asiasta olivat erityisesti innostuneet eräät evankeliset nuoret papit. Ensimmäisenä pitäisi kai mainita Heino Pätiälä, joka oli ehkä vaikutusvaltaisin ja tunnetuin tästä nuorten pappien joukosta. Myöskin siinä olivat mukana meidän isämme, Pietari Joonas Immanuel Kurvinen, siis lähetyssaarnaajan poika; ja lähetyssaarnaajan Ester-tyttären aviomies Frans Kärki oli yhtenä mukana. Sitten oli Jämsän kansanopiston johtajana toiminut Antti Rentola, joka oli meidän äidin Ilma Kurvisen Suoma-sisaren kanssa naimisissa ja sitä kautta ajautuikin kai Jämsään. Edelleen on mainittava pastori M. I. Kuusi, joka oli intomielinen saarnamies ja tarmokas ja uupumaton keräysten toimittaja ja toimeenpanija, ja hän tavallaan ylläpiti sitä taloudellista pohjaa, jolle tämä harrastus ja toisten innostus sitten käytännön toimiin saattoi rakentua.

pietari-kurvinen-muiPietari Kurvinen
(1842-1925)

Orpokotiyhdistys Siunauksela

Heino Pätiälä oli kirkkoherra ja hän oli käytännön toimissa mukana perustamassa Siunaukselan orpokotiyhdistystä. On varsin ymmärrettävää, että ensimmäisen maailmansodan aikana hyljättyjä ja heitteille jätettyjä lapsia oli. Ja orpokotiyhdistys Siunauksela perusti näitä varten orpokodin Nokialle, ja hankki sitä varten Maatialan sotilasvirkamiestalon vuokraoikeuden, ja isä ja äiti, Pietari Joonas Immanuel ja Ilma Kurvinen, olivat orpokodin johtajia. He vetivät tätä Siunaukselan ensimmäistä toimintamuotoa, orpokotia.

Kansanopisto

On varmasti poikkeuksellista, ja koko maailmassa suorastaan ainutlaatuista, että orpokotiyhdistys otti kantaakseen taloudellisen ja toiminnallisen vastuun kansanopistosta. Näin kuitenkin tapahtui. Evankelisen herätysliikkeen piirissä keskusteltiin paljon nuorison kasvattamisesta kansakoulusta eteenpäin. Ja Antti Rentola, joka oli Jämsän tavallisen kansanopiston johtaja, teki positiivisen ehdotuksen, että Evankelisen herätysliikkeen piirissä perustettaisiin oma evankelinen kansanopisto. Päätöksen tämän kansanopiston perustamisesta teki orpokotiyhdistys Siunaukselan johtokunta, jonka puheenjohtaja oli Heino Pätiälä. Ja orpokodin johtajana isä oli luonnollisesti orpokotiyhdistyksen johtokunnan jäsen ja mukana tekemässä tätä opiston perustamispäätöstä. Opisto perustettiinkin, ja se aloitti toimintansa orpokodin rakennuksessa Maatialassa ja toimi siellä vuodet 1918 ja 1919. Vuonna 1920 ostettiin huutokaupasta Mäkipään kartanon talouskeskus ja lähipellot. 1920 kansanopisto aloitti kolmannen toimintavuotensa Karkussa, Mäkipäässä.

Seminaarin alku

Sitten Siunauksela perusti myöskin alakansakouluseminaarin opettajakoulutusta varten. Sekin varmasti ihan ainutlaatuinen hanke orpokotiyhdistyksen toimeenpanemaksi. Ja se aloitti toimintansa, ja toimi vuodet -23 ja -24, muistaakseni. Ja tästä alakansakouluseminaarista valmistui 67 opettajaa. Mutta sitten valtioneuvosto hylkäsi seminaarin valtionapuhakemuksen, jolloin taloudelliset mahdollisuudet loppuivat. Se oli keräysvaroin siihen asti pystynyt toimimaan. Täysin siis evankelisen kansan kannatuksen varassa se toimi ne kaksi vuotta, jotka sen elinikä kesti.

Karkku, seminaarin opettajiaKarkku, seminaarin opettajia

Mainiemen huvila

No tätä seminaaria varten ostettiin Mainiemen huvilatila, joka oli Mäkipään maitten ja Rautaveden välinen alue tässä näin. Mainiemen huvilarakennus oli varsin valtava huvila. Ei nykyaikana huvilat sellaisia ole. Huvilan sali oli kansanopiston opetusluokka ja juhlasali aina yli toisen maailmansodan. Huvila sijaitsi suurinpiirtein Karkun kansanopiston päärakennuksen nykyisellä paikalla. Vuonna -59 suunniteltiin sen laajentamista ja sinne rakennettiin tämän tapainen lisärakennus, joka oli loppujen lopuksi suurempi kuin alkuperäinen huvila olikaan.

Kun rakennustyöt olivat loppuvaiheessa, niin hitsauskipinästä syttyi se vanha puoli palamaan. Semmoinen vanha rakennus tietysti paloi kuin ruutitynnyri poroksi. Uusi lisärakennus paloi sen mukana. Sen paikalle on sitten rakennettu tämä opistorakennus.

Pietari-kurvinen-mui

Mainiemi

Kansanopiston alkutaival

Isä ja äiti, opiston käynnistäessä toimintansa 1918, jättivät tämän orpokotityön muille ja keskittyivät kansanopiston eteenpäin viemiseen. Kansanopiston johtokunnan puheenjohtaja oli myöskin Heino Pätiälä. Hänen sisarensa Hanna Regnell, paremmin tunnettu kirjailijanimellä Hanna Rauta, oli opiston johtokunnassa mukana. Yhdessä isän kanssa he kumpikin lahjoittivat opiston pääomaksi 100 000 silloista markkaa, joka on nykyrahassa ehkä myöskin sadantuhannen paikkeilla, saattaa olla ostoarvoltaan ehkä enemmänkin, kun sen aikaiset olot ottaa huomioon. No näillä rahoilla opisto pääsi jonkinlaiseen alkuun mutta nautti kyllä koko ajan myöskin evankelisen kansan kannatusta. Sen tuki oli valtionavunavun ohella ratkaiseva opiston toiminnalle.

Kansanopiston johtaja perheineen

Lokakuu 1920

Vapaakirkko erkanee

Sitten 1923 Heino Pätiälä ja monet hänen kannattajansa erosivat Evankelisluterilaisesta kirkosta, ja perustivat Vapaakirkon evankelisen seurakunnan rinnalle.

Pätiälä oli isän paras ystävä. Isä pohti sitä, että erotako Pätiälän mukaan vai jäädäkö kirkkoon. Se oli hänelle hyvin vaikea kysymys. Asian ratkaisi lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen, joka minun äitini kertoman mukaan oli sanonut että: ”Ei kirkko ole sitä varten että siitä erotaan, vaan se on sitä varten että kirkon piirissä tehdään työtä.” Että: ”Vasta sitten, kun sinä et saa kirkossa saarnata evankeliumia, on aika harkita eroa.” Ja siihen meidän perheessä loppui erokeskustelu.

Sitten kävi niin, että evankelinen liike kokonaisuutena jäi verrattain ehjänä kirkon piiriin. Myös sekä Siunauksela että Karkun kansanopisto jäi kirkon piiriin. Mutta Heino Pätiälä oli edelleen sekä Siunaukselan orpokotiyhdistyksen että kansanopiston johtokunnan puheenjohtaja. Ja kun sääntöjä tarkistettiin, niin ne kirjoitettiin sellaiseen muotoon, että kansanopistoyhdistyksen pitää tunnustaa evankelisluterilaista uskoa ja sen pitää huolehtia siitä, että sekä yhdistysten palveluksessa olevat henkilöt eli yhdistyksen työntekijät opettavat oikeata oppia ja ovat evankelisluterilaiselle uskonkäsitykselle uskollisia.

Evankeliumiyhdistykselle taas oli vaikeata se, että sen kannattaman ja tukeman opiston johtajana oli kirkosta eronnut pappi. Yhdistyksen johtokunnan edustajat olivat sanoneet isälle, että kyllä Pätiälä täytyy erottaa. Kun hän on kerran kirkosta eronnut, ei hän voi olla evankelisen kansanopiston johtokunnan puheenjohtaja. Isä oli vastannut, siis omien sanojensa mukaan, että ”hän oli tutkinut hyvin tarkkaan, mitä Pätiälä on kirjoittanut ja mitä hän on puhunut, eikä hän löydä yhtään virhettä. Millä perusteella sellainen ihminen voidaan erottaa johtokunnan puheenjohtajan toimesta”. Hänelle oli sanottu, että kun Pätiälä ei kuulu kirkkoon niin hänet on erotettava ja jos häntä ei eroteta niin evankeliumiyhdistys ja evankelinen liike lopettavat Karkun opistolta kannatuksensa. Silloin, siis pakon edessä Heino Pätiälä jätettiin valitsematta uudelleen johtokuntaan mutta sen sijaan hänet valittiin kunniapuheenjohtajaksi. Tätä historiallista tosiasiaa ei voitu kieltää ja hänelle haluttiin eroajaislahjana antaa tämmöinen huomionosoitus ja tunnustus. Tämä tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1927-28, kun Heino Pätiälä jäi pois Karkun opiston ja orpokotiyhdistyksen johtokunnista.

Toimintaa Maatialassa ja Karkussa

Kun kansanopisto toimi Maatialassa, Nokialla, niin siinä oli ensimmäisenä toimintavuonna 22 ja toisena toimintavuonna 41 oppilasta. Täällä Karkun vuosina oppilasmäärät oli yleensä siinä viidenkymmenen paikkeilla. Tulijoita olisi ollut enemmänkin mutta tilanpuute esti ottamasta sen enempää oppilaita. Sen enempi Mäkipäässä kuin sitten täällä Mainiemessäkään ei ollut tilaa riittävästi; opisto kun oli sisäoppilaitos. Oppilaat periaatteessa asuivat opistolla. Tilaa oli vuokrattu. Mm. tuo Soivion omistama Pulkkilan huvila, suuri huvila Mäkipään naapurissa, joka on myöskin sen ajan huviloita jotka hyvin kelpaisivat kartanon päärakennukseksikin. Ja huoneita oli vuokrattu muualtakin.

Orpokotiyhdistys Siunauksela oli ostanut täältä Karkusta Tullun maatilan, taikka sanoisinko kartanon. Ja sinne perustettiin orpokodin filiaali eli haaraosasto. Muistan esimerkiksi; meidän kansakoulutovereina oli Tullun orpokodin lapsia. Sittemmin Karkun orpokoti lakkasi ja lapset siirrettiin Nokialle ja sille paikalle tuli Karkun emäntäkoulu, ja se on sen nimisenä edelleenkin olemassa.

Kansanopiston rahoituksesta

Lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen siirtyi päätoimiseksi Siunaukselan asiamieheksi ja tämä aiheutti vaikeita ristiriitoja evankeliumiyhdistyksen ja orpokotiyhdistyksen välillä, kun evankeliumiyhdistyksessä katsottiin että orpokotiyhdistys asettui sopimattomasti kilpailemaan samasta evankelisen herätysliikkeen taloudellisesta kannatuksesta. Että se, minkä orpokotiyhdistys sai, oli pois evankeliumiyhdistykseltä. Pietari Kurvisen ollessa orpokotiyhdistyksen asiamiehenä, tästä kysymyksestä nostettiin myöskin riita. Mutta se riita loppui nololla tavalla. Nimittäin kun tutkittiin sitten että kuinka paljon kukin oli kerännyt evankeliumiyhdistykselle rahaa, todettiin että ei yksikään maallikko ollut kerännyt evankeliumiyhdistykselle niin paljon kuin lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen ollessaan Siunaukselan asiamiehenä. Ettei se ainakaan vahingollista voinut olla evankeliumiyhdistyksen työlle.

Tässä nyt taitaa olla vaiheet kerrottuna.

Äijärin tila

Pietari ja Ilma Kurvinen ostivat muistaakseni 1927 tai niillä vaiheilla Äijärin tilan, joka on pari kilometriä opistolta, Karkun uuden kirkon takana siellä Rautaveden rannalla. Isä viljeli Äijäriä aina vuoteen –45 asti, jolloin hän myi Äijärin vanhemmalle Antero-veljelleni. Samalla pidätettiin minulle ja Auvo-sisarelleni Ruokaniemeltä jonkin verran maata. Ja tämä maa on nyt mun ja sisareni hallussa ja me olemme sen jakaneet keskenämme vaikka se oli alunperin meille kolmelle yhteisesti.

Ja me olemme kumpikin rakentaneet sinne huvilan, jotka on melkein niin kuin identtiset kaksoset. Ja siellä vietämme pääosan kesästä.

KYSYMYS: Olikos tämä sama Äijärin tila sitten se missä Antero ja Elsa viljelivät jonkin aikaa ja siirtyivät Jämsään?

VASTAUS: Vuonna –45 Äijäri siirtyi Anterolle ja Antero viljeli sitä, mikähän vuosi se mahtoi olla, 50-60 –lukujen taitteeseen, kun hän myi Äijärin ja siirtyi Jämsään. Ja siellä Anteron poika Risto viljelee Hinkkalaa edelleen.

Kansanopiston opettajista

Isä opetti uskontoa ja tietopuolisia aineita: matematiikkaa, historiaa ja suomea. Äiti opetti myöskin suomea. Talousopettajat ja käsityönopettajat ja muut sellaiset tietenkin olivat erikseen. 30-luvun loppupuolelta alkaen opettajina oli maisterikoulutuksen saaneita ja opiston palveluksessa oli agronomikin, joka opetti ilmeisesti maatalousaineita.

KYSYMYS: Kuinka laajalta alueelta oppilaat tulivat? Oliko ne Hämeestä pääasiassa, vai oliko esimerkiksi Pohjanmaalta?

VASTAUS: Kyllä oli pohjanmaalta, oli kai pääosin Satakunnasta, ja juuri Tyrvään seutu oli vahvasti edustettuna. Oppilaita oli Tyrväältä ja myös Karstulasta, Keski-Suomesta.

Vapaakirjon syntyyn johtaneet syyt

Olen kuullut kerrottavan, että Heino Pätiälä ei voinut hyväksyä sitä että kirkon papin viroissa oli ihmisiä, jotka luulivat että Jumalaa ei ole olemassa, ja siis papit eivät olleet uskossa. Hän halusi perustaa seurakunnan jossa kaikki työntekijät olisivat uskovaisia.

Frans Kärki

Hän oli minun setäni. Pietari Kurvinen oli toimeenpanemassa evankelisen liikkeen lähetystyötä Japanissa ja Ester Kurvinen-Kärki oli tyttönä ollessaan lähetyssaarnaajana Japanissa. Hänen miehensä Frans Kärki oli evankelisia pappeja, vahvasti, ja omalla toiminnallaan ja tahollaan teki sitä samaa työtä jota minun isäni ja isoisäni ja äitini tekivät.

Lahja Oittinen (Ester ja Frans Kärjen tytär) jatkaa omilla muistoillaan:

Olin täällä enoni yksityisessä rippikoulussa, näitten Tullun orpokotilasten kanssa (tässä on kuvakin meistä). Minä olin yksityisessä. Ja kyllä enoni oli, oli äärimmäisen tarkka siinä että piti osata, meidän piti osata sitä ulkolukua hirmuisesti. Hän aina Ilma-serkullekin (Pekka Kurvisen sisar Ilma Kurvinen) sanoi, että sun pitää muistaa sitten, ja pitää lukea niin ahkerasti kun Lahjakin lukee. Sitten näillä muilla, kyllä niillä oli aika tavalla.

Minä muistan noista pojistakin, ei niistä paljon apua ollut, mutta niitten täytyi vaan. Siis Tullun orpokotilasten kanssa kävin rippikoulun.

Rippikoulussa

5.8.1928 Karkussa enon rippikoulussa:
1. takana vasemmalla Ilma Kurvinen ja
3. vasemmalla Lahja Oittinen

Ja sitten vielä muistan, kun sä kerroit siitä Maatialasta. Usko, minä Lahja ja Armo olimme äidin kanssa yhden vuoden siellä, ja siellä syntyi Toivo. Siellä Pirkkalan Maatialassa ennen sinun (Pekka Kurvinen) syntymääsi Toivo syntyi siellä. Koska meidän isä oli määrätty Ahvenanmaalle. Isä oli siellä Ahvenanmaalla pappina, ei äiti voinut lähteä yhdeksi vuodeksi kolmen mukulan kanssa, kun neljättä odotti. Vaan me tultiin sinne Maatialaan, ja sinun isäs oli niin hyvä, että hän antoi meille sitten mahdollisuuden. Minä muistan vielä, olin kaksi ja puolivuotias kun Toivo syntyi, ja minä muistan hämärästi näitäkin asioita. Että mulla on vähän pidempi muisti vielä kuin sulla. Sinä et ollut syntynytkään vielä silloin.

Ester Kurvinen-Kärki
Töysässä vuonna 1922: takana Usko, 10-v ja Lahja, 9-v. vasemmalta Armo Frans, 8-v, Rauha Ester, 4-v, Frans ja Ester Kärki, Voitto Paavali, 1-v sekä Toivo Johannes, 7-v

Ester

Ester Kurvinen-Kärki

Tässä on vielä 1910 otettu, tässä on Pietari Kurvinen ja Wilhelmina Kurvinen, ja sitten on Naema Kurvinen, se mun sairaanhoitajatätini, ja sitten on sinun isäsi, tämä Pietari Kurvinen ja sitten äiti vieressä. Sitten mulla on niin vanha kuva, että on sata vuotta vanha, tässä. Joka otettiin sen jälkeen kun Pietari Kurvinen oli sitten sieltä Afrikasta tullut. Tämä on otettu 1889. Ja tässä on sitten Pekan isä seitsemänvuotiaana, minun äitini kuusivuotiaana.

Naema Kurvinen
Naema Kurvinen

Wilhelmiina ja Pietari Kurvinen

11.6.1868

Muistoja Vaarista

Minä muistan vielä sitten kun me oltiin siinä kotikoulussa. Minä olin Ilman, Auvon ja Päivättären kanssa siellä yläkerrassa lastenhuoneessa ja Usko oli sitten alakerrassa vaarin (lähetyssaarnaaja Pietari Kurvinen) kanssa samassa huoneessa. Ja Usko kertoi tämän näin aina, että joka aamu vaari nousi ja polvistui siihen sänkynsä viereen rukoilemaan. Aina. Ja kun vaari täytti 88 vuotta vuonna 22, minä olin silloin yhdeksänvuotias; pidettiin sitten täällä metsämökillä ne juhlat, ja olin silloin yhdeksänvuotias, pidettiin sitten täällä Metsämökillä ne juhlat, ja ne kansanopistolaiset kaikki tuli tänne laulamaan ja vaari sitten puhui niille kansanopistolaisille. Ja hän oli niin äärettömän suloinen ihminen, hän aina sanoi että kaikkia Jeesus rakastaa. Hän oli niinku rakastava tämä vaari. Mä muistan enoni, P. J. I. Kurvisen, että se oli tiukka kun se vaati meille niitä ulkolukujakin niin hirveesti siellä rippikoulussa, mutta vaari oli niin sydämellinen, se niin kuin niin kuin sulki syliinsä kaikki.

Metsämökki

Lahja Oittisen enon talo ”Metsämökki”. Kansanopiston johtajan asunto.

 

KotikoulussaKotikoulussa v 1923, Karkussa kansanopiston johtajan, P. J, I, Kurvisen
luona; opettajana ylioppilas Eeva-Liisa Kinnunen. Vasemmalta Lahja, Usko
Auvo ja Ilma

Ja sinun äitis, Ilma-täti, se oli todella sydämellinen ihminen, joka aina minuakin sitten, minua ja Uskoa monta kertaa piti sylissä siellä niin ja hoiti, kun oli niin paljon meitä lapsia. Ja aina Pietari-eno ja Ilma-täti ottivat meitä mukuloita tänne Karkkuun. Niin monta ihanaa muistoa on.

Ilma Kurvinen

Ilma Kurvinen

Pekka Kurvinen jatkaa

Kristinuskon tulo Suomeen

Kerrotaan, että seuroissa pappi aina kysyi: ”Koskas kristinusko tuli Suomeen?” Tarkoitus oli saada semmoinen vastaus, että joskus 1100-luvun paikkeilla, joskus silloin kun se piispa Henrik sitä tänne oli tuomassa. Ja suomalaiset pani vastaan kirveitten kanssa. Niin sieltä vastasi yleisön joukosta joku, että eiköhän se mahtanut olla silloin kun Pietari Kurvinen tuli Afrikasta.